Undead Horde

Analysoinut Appwesome

Minulle Undead Horde toimii parhaiten silloin, kun toimintaroolipelin suora tekeminen ja pienen armeijan komentaminen tuntuvat yhtä kiinnostavilta. Se ei ole pelkkää vihollisten nujertamista: nekromanttina muutat taistelun lopputulosta keräämällä kaatuneita joukkoosi. Juuri tämä tekee etenemisestä omanlaistaan. Peli sopii pelaajalle, joka haluaa nähdä taistelun kasvavan yksittäisestä yhteenotosta laumojen mittelöksi, mutta sen rytmi ja ohjauksen tuntuma eivät välttämättä miellytä, jos etsit rauhallista, vuoropohjaista strategiapeliä.

Kyseessä on 10tons Ltd:n roolipeli, jossa synkän fantasian asetelmaa keventää hieman leikkisä ote. PEGI 12 -ikäraja on hyvä huomioida, jos peliä harkitaan nuoremmalle pelaajalle. Androidilla se maksaa 6,99 euroa, joten kyse on maksullisesta pelistä eikä ilmaisesta kokeilusta, johon voisi hypätä ilman ostopäätöstä. Latauksia on kertynyt yli satatuhatta, ja keskiarvo on 4,1 noin 1,4 tuhannen arvion perusteella. Nämä kertovat kiinnostuksesta, mutta tärkeämpää on miettiä, vetoaako juuri epäkuolleiden kokoamiseen perustuva tekeminen sinuun.

Ensimmäiset askeleet epäkuolleiden johtajana

Käynnistäessäni Undead Horde-pelin, minut imaisi heti mukaansa sen kiehtova visuaalinen tyyli ja mukaansatempaava äänimaailma. Pelin graafinen ilme on kekseliäs, ja se tarjoaa juuri oikean sekoituksen synkkyyttä ja huumoria. Pelin alkuvaiheessa sinut esitellään nekromantille, joka on päähenkilösi. Hänen tehtävänsä on yksinkertainen mutta kiehtova: herättää henkiin ja hallita kuolleita, jotta voit vallata takaisin maailman, joka on otettu sinulta pois.

Pelimekaniikka ja ohjaus

Pelin ohjaus on helppoa ja intuitiivista, mikä tekee siitä helposti lähestyttävän niin uusille kuin kokeneemmillekin pelaajille. Käytät ohjainta tai kosketusnäyttöä ohjataksesi nekromanttia ja hänen armeijaansa. Voit kerätä uusia sotilaita kaatuneiden vihollisten joukosta, mikä tekee taisteluista jännittäviä ja dynaamisia. Tässä pelissä strategia ja taktiikka ovat avainasemassa, sillä sinun on päätettävä, milloin hyökätä ja milloin vetäytyä.

Kosketusohjaus on erityisen luonteva, kun keskityt liikkumiseen ja lähietäisyydellä tapahtuvaan toimintaan, mutta lauman mukana pitäminen vaatii silti huomiota. Käytännössä kannattaa tarkkailla omaa sijaintia eikä vain seurata, mitä joukko tekee: jos ryntäät liian pitkälle, voit menettää otteen taistelun tilanteesta. Toisaalta varovainen perääntyminen ei ole ajan hukkaa. Kun vihollisia kaatuu ja armeija täydentyy, tilanteeseen voi palata vahvempana. Tämä pieni rytminvaihdos erottaa pelin tavallisesta toimintaroolipelistä, jossa sankari hoitaa kaiken itse.

Jos pelaat lyhyissä jaksoissa, yksi alue tai muutama taistelu voi tuntua sopivalta välitavoitteelta. En kuitenkaan pitäisi peliä aivan huolettomana taustapuuhana: vihollisten lähestyminen, oman hahmon paikka ja joukkojen määrä ovat asioita, joita pitää seurata. Kiireisen päivän jälkeen peli sopii paremmin silloin, kun pystyt keskittymään näyttöön kuin silloin, kun haluat pelata samalla kun teet jotain muuta. Tässä on olennainen ero kevyisiin naputtel peleihin: eteneminen vaatii päätöksiä, vaikka perusohjaus on nopeasti opittavissa.

Kehitys ja strategia

Yksi pelin suurimmista vetonauloista on sen kehitysjärjestelmä. Pelin edetessä voit kerätä kokemuspisteitä ja päivittää kykyjäsi, mikä avaa uusia strategisia mahdollisuuksia. Voit valita, keskitytkö enemmän puolustukseen vai hyökkäykseen, mikä tekee jokaisesta pelikerrasta ainutlaatuisen. Pelissä on myös runsaasti erilaisia varusteita ja esineitä, joita voit löytää ja käyttää hyödyksesi.

Valintoja kannattaa ajatella vastauksina siihen, mikä juuri nyt tuntuu hankalalta, ei pysyvänä lupauksena pelata vain yhdellä tavalla. Jos taistelut tuntuvat liian vaarallisilta, puolustavampi kehitys voi auttaa pitämään nekromantin mukana pidempään; jos taas ongelmana on hidas eteneminen, hyökkäykseen painottuva suunta voi tuntua mielekkäämmältä. Tällainen säätö tekee etenemisestä henkilökohtaisempaa, mutta samalla se merkitsee, ettei kehityspäätöksiä kannata tehdä täysin summassa. Seuraa, mikä taistelussa oikeasti tökkii, ja käytä löytämääsi varustusta sen mukaan.

Esineiden keräämisessä on oma houkutuksensa, mutta kaikkea ei kannata arvioida vain sen perusteella, että se on uusi. Kun varusteita ja kykyjä alkaa kertyä, hyödyllisin kysymys on, tukeeko löytö omaa pelitapaasi: auttaako se selviytymään, nopeuttaako se etenemistä vai täydentääkö se joukkojen ympärille rakentuvaa taktiikkaa? Näin kehityksestä tulee selkeämpi eikä pelaaminen muutu pelkäksi tavaran vaihteluksi. Jos taas nautit ennen kaikkea tarkasta hahmorakennelman suunnittelusta ja laajoista numerovertailuista, tämä ei välttämättä tarjoa samanlaista syvyyttä kuin järjestelmiltään monimutkaisempi roolipeli.

Maailman valloitus

Pelimaailma on laaja ja monipuolinen, täynnä erilaisia alueita ja vihollisia. Jokainen uusi alue tarjoaa omat haasteensa ja mahdollisuutensa. Pääset taistelemaan erilaisia olentoja vastaan, aina ihmisistä valtaviin hirviöihin. Taktinen ajattelu ja hyvä ajoitus ovat tärkeitä, kun yrität vallata uusia alueita ja laajentaa valtakuntaasi.

Alueiden vaihtuminen auttaa pitämään etenemisen kiinnostavana, koska samat toimintatavat eivät tunnu automaattisesti oikeilta joka tilanteessa. Kun vastaan tulee vahvempi vastustaja, lauman lukumäärä ei yksin takaa helppoa voittoa; oma asema ja se, milloin sitoudut taisteluun, ratkaisevat paljon. Käytännöllinen tapa pelata on katsoa ensin, millaisia vihollisia alueella on, edetä hallitusti ja välttää turhaa ryntäystä. Se on pieni mutta hyödyllinen ero siihen, että painaa jatkuvasti eteenpäin ja olettaa armeijan selviävän kaikesta.

Esimerkiksi lyhyellä iltatauolla voin pelata yhden selkeän etenemispätkän ja lopettaa, kun olen saanut alueella aikaan näkyvää edistystä. Jos taas haluan vain muutaman minuutin aivot narikkaan -toimintaa, jossa mitään ei tarvitse suunnitella, tämä ei ole yhtä sopiva valinta. Taistelut houkuttelevat kokeilemaan, kuinka pitkälle voi jatkaa, mutta juuri se voi olla myös pieni ansa: liian pitkään sinnittely kuluttaa kärsivällisyyttä, jos tilanne on jo kääntynyt huonoksi. Vetäytyminen ja seuraavan yrityksen tekeminen paremmalla hetkellä tuntuvat pelin logiikkaan sopivilta, eivät epäonnistumiselta.

Millaiseen pelimakuun se sopii?

Jos vertaan tätä tavalliseen toimintaroolipeliin, jossa keskitytään lähinnä oman hahmon iskujen ja varusteiden hiomiseen, tässä joukkojen kokoaminen muuttaa taistelun mittakaavaa. Jos taas vertailukohtana on perinteinen strategiapeli, jossa yksiköitä ohjataan rauhassa ja taistelut ratkaistaan suunnitelmien kautta, Undead Horde on selvästi välittömämpi ja toimintavetoisempi. Se sijoittuu näiden väliin: hahmo on itse mukana vaarassa, mutta samalla hänen armeijansa tekee jokaisesta yhteenotosta enemmän kuin kaksintaistelun.

Tämän yhdistelmän ansiosta peli sopii erityisesti pelaajalle, jota kiinnostaa ajatus joukkojen kasvattamisesta kesken seikkailun. Se ei ole paras valinta, jos haluat pelata vain taktisia taisteluita ilman suoraa toimintaa, tai jos odotat monimutkaista ryhmänhallintaa ja tarkkaa komentamista. Myös synkkä epäkuolleiden aihepiiri kannattaa huomioida: visuaalinen ote on leikkisä, mutta zombit, luurangot ja muut hirviöt ovat silti koko kokemuksen ytimessä. Ikärajansa puolesta peli ei ole aivan pienimmille suunnattu.

Teknisesti versionumerona on 1.2.2.04, ja Androidin vähimmäisvaatimus on 6.0. Vanhemmalla tai muuten hitaalla laitteella ostoa harkitsevan kannattaa varmistaa, että oma käyttöjärjestelmä täyttää tämän vaatimuksen. Maksullisessa pelissä tämä on olennainen käytännön tarkistus ennen hankintaa: ostosta ei kannata tehdä vain lajityypin perusteella, jos laite ei pysty asentamaan peliä. iOS-pelaajalle taas olennaista on tarkistaa oman laitteensa kauppanäkymä ennen päätöstä, sillä tässä kuvattu hinta ja järjestelmävaatimus koskevat Android-versiota.

Hinta, sitoutuminen ja pienet kitkakohdat

Kuuden euron ja yhdeksänkymmenenyhdeksän sentin hinta tarkoittaa, että päätös kannattaa tehdä sen perusteella, haluatko juuri tämän pelisilmukan: taistele, kokoa joukkoa, kehitä hahmoa ja kokeile seuraavaa aluetta. Jos epäröit, arvostelujen keskiarvoa voi käyttää vain karkeana merkkinä siitä, että peli on löytänyt yleisönsä; se ei kerro, sopiiko sen rytmi omiin mieltymyksiisi. Yli kuusisataa kirjoitettua arviota antaa lisäksi lukijalle mahdollisuuden kuulla muiden kokemuksia, mutta yksittäiset mielipiteet eivät korvaa sitä, että mietit ensin, pidätkö toiminnan ja laumanhallinnan yhdistelmästä.

Minulle suurin mahdollinen kitka on se, että taistelun vauhti ja taktinen harkinta vetävät välillä eri suuntiin. Kun toiminta käy kiivaaksi, on helppo keskittyä vain etenemiseen, vaikka juuri silloin olisi syytä huomata, onko joukko vielä tarpeeksi vahva tai onko oma hahmo liian alttiina. Pelaajan, joka nauttii rauhallisesta suunnittelusta, voi olla vaikea saada haluamaansa tilaa päätöksille. Toisaalta täysin automaattista taistelua etsivälle peli vaatii liikaa osallistumista. Se on selkeästi tarkoitettu siihen väliin, jossa saa sekä toimia että miettiä.

Lisäksi kehityksen ja varusteiden tutkiminen voi hidastaa etenemistä, jos haluat päästä nopeasti seuraavaan taisteluun. Minusta tämä on terve vaihtokauppa silloin, kun pidät hahmon vahvistamisesta, mutta huono silloin, kun haluat pelin tarjoavan jatkuvasti uusia tilanteita ilman pysähtymistä. Kannattaa siis kysyä itseltä, onko palkitsevaa säätää omaa lähestymistä vähitellen vai tuntuuko se helposti ylimääräiseltä työltä. Tähän vastaukseen kannattaa luottaa enemmän kuin siihen, että peli kuuluu yleisesti roolipelien joukkoon.

Kenelle suosittelen sitä?

Suosittelisin peliä ystävälle, joka pitää toimintaroolipeleistä mutta kaipaa tavallisen yksinäisen sankarin rinnalle selvästi näkyvää joukkoa. Epäkuolleiden kerääminen antaa taisteluille oman palkitsevan kierteen: vihollisen kaataminen ei ole vain esteen poistamista, vaan se voi samalla vahvistaa omaa armeijaa. Tämä tekee pelistä hyvän valinnan iltoihin, jolloin tekee mieli edetä omassa tahdissa, kokeilla kykyjen ja varusteiden vaikutusta ja ottaa vastaan hieman synkkää fantasiaa huumorilla.

Jättäisin sen väliin, jos en pidä lainkaan laumojen ohjaamisesta, jos haluan vuoropohjaista strategiaa tai jos etsin ilmaista peliä. Samoin pelaaja, joka odottaa pelkkää toimintaa ilman varusteiden ja kehityksen miettimistä, voi kokea tahdin katkonaiseksi. Myös ostopäätöksen kanssa kannattaa olla rehellinen: jos epäkuolleiden armeijan rakentaminen ei kuulosta itsessään hauskalta, pelin muut osat eivät todennäköisesti yksin muuta mielipidettä. Silloin jokin suoraviivaisempi toimintapeli voi sopia paremmin.

Jos taas kaipaat juuri yhdistelmää, jossa oma hahmo taistelee ja samalla johtaa kasvavaa epäkuolleiden joukkoa, tämän pelin lähtökohta on poikkeuksellisen helppo ymmärtää ja sen varaan rakentuu selkeä etenemisen syy. Minusta hyödyllisintä on suhtautua joukkoon voimavarana, ei takuuna voitosta: valitse taistelusi, pidä silmällä omaa sijaintiasi ja mieti, millainen kehitys vastaa senhetkistä ongelmaa. Näin pelin toiminta ei muutu pelkäksi ryntäilyksi, ja sen strateginen puoli pääsee paremmin esiin.

Kaiken kaikkiaan, Undead Horde on peli, joka tarjoaa paljon viihdettä ja haasteita. Se yhdistää hienosti strategian ja toiminnan, ja sen maailmassa riittää tutkittavaa pitkäksi aikaa. Jos olet toimintaseikkailujen ystävä ja pidät strategisesta ajattelusta, tämä peli on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Käy lataamassa se ja anna nekromantin voiman viedä sinut mukanaan!